Kauheesti ois kaikkee mutta ku on pimeetä ja väsyttää...

...ja paljon muita hyviä selityksiä....

Vähän on mennyt huonosti oman elämän aikataulut, mutta ei se mitään. Päästiin kuitenkin taas treenaamaan, Snören kanssa Haistelijat hommiin -kurssilla poistutaan häkistä ja Nose workin jatkokurssilla edetään laakerinlehden tuoksun kanssa. Doriksen kanssa opetellaan kanssa haistelijoiden juttuja, mutta koitetaan edetä myös toko-jutuissa...  Videot eivät halua latautua tänään, joten ei siis mitään näytettävää :/

Uudet treeniasut!

Noniin, taas ollaan treenattu. Ja aika paljon myös kuvailtu uusia hienoja treenikamoja! Doriksella siniset Training-asusteet ja Snörellä oranssit No Dogs-asusteet. Molemmat toivottavasti viestivät ulkopuolisille ettei meitä ehkä kannata lähestyä :)

Käytiin läheisessä puistossa harjoittelemassa Give me a Break –peliä ja sekoiltiin ihan vaan valokuvaussyistä. Leikkiminen ei tietty mitään syitä edes tarvitse... 

Tänään huomasin että erityisesti Snören kanssa ollaan edistytty hurjasti, mikä on tosi kivaa! Tässä video meidän Give me a break –pelistä, johon otettiin mukaan maahanmenoja. Hihna meillä menee ihan koko ajan solmuun, joten tässä se ollaan heitetty "oman onnensa nojaan".

Syysterkuin, 

Jaana, Snöre ja Doris

Harjoitellaan... riittää!

Nyt alan päivitellä tänne blogiin mitä kaikkea me oikein treenaillaan Snören ja Doriksen kanssa. Oma tavoite olisi päivittää edes lyhyesti viikottain mitä ollaan tehty. Säännöllinen raportointi Koirakoulu Verkossa -verkkokursseilla on ollut itselleni hyvä motivaattori treenien jatkamiseen ja kun treenejä videoi ja kirjoittaa tapahtumista, on asioita helpompi jäsennellä. Asiat näkee eri valossa videolta katsottuna kuin itse treenitilanteessa koiran kanssa. Lisäksi kehittymisen näkee aivan eri tavalla videolta; todellisuus ja muistikuvat edellisistä tai vaikka kuukauden takaisista treeneistä voi olla aika kaukana toisistaan.

Doriksen kanssa aloitettiin TOKO (positiivisesti vahvistaen) tänä syksynä. Ollaan ihan aloittelijoita, mutta otetaan pala kerrallaan. Ollaan myös treenattu mm. temppuja ja kohdetyöskentelyä.

Doriksen kanssa kokeiltiin tänään takapihalla ottaa etäisyyttä kosketuskeppiin, tavoitteena lopulta tyhjään lähetys.Vielä ei otettu käyttöön vihjettä, koska halusin ensin nähdä miten Doris jaksaa keskittyä hommaan vapaana ollessaan. Hyvin jaksoi, joten ensi kerralla otetaan käyttöön vihje. Tänään Doriksella oli palkkana itsetehtyjä minilihapullia. Yksi hyvä häiriökin oli, ohikulkija pensasaidan takana (missä on vilkas kävely/lenkkeilytie), jonka Doris kyllä huomioi mutta jatkoi toimintaa siitä huolimatta (JEE!).

Snören kanssa ollaan tehty kans vaikka mitä. Kohdetyöskentelyä, Nose Workia ja kaikenlaista hihnakäytöksestä häiriöihin siedätykseen.

Tällä hetkellä ollaan Snören kanssa Haistelijat hommiin - matalavireisten ja lyhyen keskittymiskyvyn omaavien koirien valmennuksessa.

Snöre on aivan sekaisin Doriksen juoksuista, joten harjoitellaan tällä hetkellä helpompia juttuja. Esimerkiksi takapihalla treenaaminen on tällä hetkellä tosi vaikeaa Snörelle. Kaikki äänet on pahoja. Kaikki ohikulkevat kävelijät, pyöräilijät ja koirakot on pahoja. Linnut on pahoja. Oravat on pahoja. Kaikki on pahaa. No otettiin nyt työmaaksi takapiha ja siellä olevat pahat jutut.

Aloitettiin Snörelle tutulla matto-treenillä ja aika tiheällä vahvisteaikataululla ja lihapullapalkalla. Snöre otti kovasti häiriötä naapurin kolinoista ja pinna oli melko lyhyt. Taisin päästä parhaimmillaan kuuteen sekuntiin aikataulussa.

Otin vähän aikaa sitten käyttöön vihjeet harjoittelun aloittamiseen ja lopetukseen, ja ne ovat "harjoitellaan" ja "riittää". Tästä on hyvä jatkaa!

Terkuin Jaana, Doris ja Snöre

Paljon juttua! - A lot of stuff!

Viimeisestä päivityksestä on kulunut aikaa jo melkein 1,5 vuotta. Parempi jatkaa myöhemmin kuin ei koskaan!

It's been almost 1,5 years since the last update. Better to continue late than never!

Snörestä on kasvanut valpas ja ihastuttava teini-ikäinen. Ikää hänellä on nyt jo 1v 7kk. Snörestä ei tullutkaan näyttelykoiraa, mutta olemme käyneet sen sijaan koirakoulussa ja opetelleet erilaisia arkitottelevaisuusasioita.

Snöre has grown into a alert and delightful teenager. He is 1 year and 7 months old now. Snöre didn't become a showdog after all but instead of show business we have been at doggy school practicing different types of daily obedience stuff.

Snöre harjoittelee matolla pysymistä - Snöre exercises staying on the carpet

Eläinlääkäri on myös tullut tutuksi pienelle prinssillemme, kun olemme tutkineet ja hoitaneet erilaisia vaivoja ja kutinoita. Lääkärikäynneillä on mm. hoidettu purentaa, tehty kastraatio ja selvitetty kutinoiden aiheuttajaa.

Our little prince has become familiar with the vet, as we have been researching and nursing different ailments and itches. Veterinarian has (among other things) been treating his occlusion, performed castration and examined the cause of pruritus.

Snöre ja kauluri - Snöre and the collar

Snöre kävi hieman alle vuoden ikäisenä eläinten koulukuvauksessa!
Snöre went to a photo shoot for animals when he was just under 1 year old!

Syksyllä meille avautui mahdollisuus antaa koti toiselle Bedlingtonille. Suloinen alle puolivuotias narttu etsi vielä omaa kotiaan vänäläisellä kasvattajalla Elena Pykhtarilla. Päätös oli nopea vaikka ajatus oli kytenyt jo pitkään mielessä. Uusi perheenjäsen saapui meille Venäjältä Helsingin kautta 11.9.2014. Iloinen pieni prinsessa alkaa jo totella nimeä Doris. Kiitos Maijalle ja Suville koiran kuljettamisesta ja väliaikaismajoituksesta!

An opportunity to give a home to another Bedlington opened in this fall. Cute under half-year-old bitch was looking her own forever home at Elena Pykhtar's kennel L'End Show. The decision was made fast even though the thought had been simmering in our minds for a long time. The new family member arrived to our home from Russia via Helsinki 11.9.2014. The cheerful little princess is starting to understand her new name Doris. Thank you Maija and Suvi for the transportation of the dog and temporary accommodation also!

Doris 11.9. 5,5kk - Doris on 11th September 5,5 months

Doris kotiutui meille helposti ja myös Snöre otti uuden tulokkaan hyvin vastaan. Koirat tykkäävät toistensa seurasta ja leikkivät paljon yhdessä. Yksi suosituimmista leikeistä on sukanveto!

Doris have settled down easily and Snöre has accepted the new arrival well also. The dogs love each others company and they play a lot together. One of the most popular games is the sock pull!

Sohva on paras paikka - The sofa is the best place

Sukanveto - The sock pull

Kohta on aika ryhtyä harjoittelemaan Doriksen kanssa näyttelyitä varten ja molemmat koirat pääsevät myös koirakouluun. On niin paljon opittavaa!

It's time to start practicing soon for the shows with Doris and both dog get to go to the doggie school too. There's so much to learn!

Nukutaan, leikitään ja syödään / Sleeping, playing and eating

Tähän mennessä Snöre on ehtinyt paljon nukkua, leikkiä, syödä ja koetella uusia vanhempiaan. Tänään hänelle hankittiin isompi kevytmetallihäkki, joka sopii sitten aikuisenakin. Videossa Snöre leikkii uudessa häkissään hienolla aktiivilelulla, joka aluksi tuotti hieman päänsärkyä.

Snöre have been sleeping, playing, eating and testing his new parents nerves a lot. Today we got him a bigger lightweight metal cage that fits when he is all grown up some day. In the video Snöre plays in his new cage with a nice activity toy, which brought him some headache in the beginning.

Snören turkkia on hoidettu joka päivä ja on totuteltu erilaisiin hoitotoimenpiteisiin. Kiltisti hän antaa lähes kaiken tehdä, vaikka joissakin asioissa kuitenkin protestoi hieman.

Snöres fur have been taking care each day and we have been getting used to different treatment procedures. He lets me do almost everything obediently, however he does protest with some things a little bit. 

 Meillä on käynyt jo muutamia vieraita ja olemme myös vierailleet Friisilässä isoäitiä, isoisää ja Bichon-narttuja tervehtimässä. Dottin kanssa oli eilen oikein hieno leikki hetki! Eilen Snören varamamma toi meille hienoja tuliaisia, nimittäin Snöre-karkkia. Kiitos Jenna!

We have had a few guests here and we have visited also in Friisilä to say hello to Snöres grandmother, grandfather and the Bichon-bitches. We had a great time playing with Dotti yesterday! Snöres substitute mommy brought us nice gifts: Snöre-candy. Thanks Jenna!

 

Uusi perheenjäsen! A new member of the family!

Kauan odotettu pieni prinssi on vihdoin täällä!

Jo vuosia sitten ryhdyimme Maxin kanssa harkitsemaan koiran hankkimista. Tänä kevättalvena vihdoin koirakuume yltyi liian voimakkaaksi ja ryhdyimme tosissamme etsimään meille sopivaa koiraa. Koirarodun piti olla kerrostaloympäristöön soveltuva, tarpeeksi pieni (muttei kuitenkaan liian pieni), miellyttävän luonteinen, ihmis- ja koiraystävällinen ja sellainen, josta ei lähtisi karvaa. Kymmeniä rotuja tutkittiin ja punnittiin hyviä ja huonoja puolia. Lopulta kiinnostuimme Bedlingtoninterrieristä ja saimmekin pian Montin, Maijan nuoren Bedlington uroksen kotiimme viikoksi "koeajolle". Rakastuimme.

Päätös koiran hankinnasta oli siis tehty. Seuraavaksi täytyi ryhtyä hankkimaan tietoa Bedlingtonien kasvattajista. Kiitos Maijan hyvistä neuvoista, potentiaalisia kasvattajia löytyi nopeasti useita, joista otimme yhteyttä kahteen kenneliin. Molemmat kennelit, toinen Suomessa ja toinen Ruotsissa, osoittautuivat luotettaviksi ja asiantunteviksi koirankasvattajiksi. Lopulta päädyimme kuitenkin Kennel Jesslyyn, johon olimme olleet ensimmäisenä yhteydessä. Kävimme vierailemassa Västeråsissa koko perheen voimin (Kirsti, Lasse, Max ja minä itse), kun Shevi-mamman pienokaiset olivat lähes viiden viikon ikäisiä. Kennel Jesslyssä meidät otettiin avosylin vastaan ja vierailun lopuksi saimme varmistuksen siitä, että saisimme urospennun heidän pentueestaan!

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Rehellisesti voin kertoa, että väite pitää paikkansa. Uutta perheenjäsentä odottaessa tutustuimme erilaisiin koirakirjoihin, hankimme tarvikkeita ja muokkasimme kotiamme koiralle soveltuvaksi. Tällä viikolla odotus palkittiin, kun matkasimme jälleen Ruotsiin. Lähdimme keskiviikkoiltana laivalla Turusta ja saavuimme Tukholmaan aikaisin torstaiaamuna. Söimme aamiaista erään huoltoaseman pihassa jonka jälkeen etsimme IKEA:n, tottakai! IKEA:sta hankimme Snörelle söpön pehmolelun ja söimme tietysti ruotsalaisia lihapullia perunamuusilla.

Lopulta otimme suunnan kohti Västeråsia, Kennel Jesslyä ja pientä Snöreä! Vastaanotto oli jälleen mitä ystävällisin ja saimme koko vierailun ajan paljon vinkkejä ja ohjeita tulevaa koiran omistajuutta varten. Jenny ja Roger antoivat Snörelle mukaan torkkupeiton, jossa on äidin ja sisarusten tuoksua, hieman ruokaa mitä Snöre on syönyt, puruluun ja tietysti kaikki asiaankuuluvat asiakirjat. Sitten koitti aika jättää Västerås ja lähteä takaisin kohti satamaa. Auto- ja laivareissu sujuivat todella hienosti, Snöre teki tarpeensa kiltisti paperille eikä häiriintynyt laivan metelistä.

Suomessa kävimme ensimmäiseksi ostamassa hänen ruokakupeilleen alustan ja maksanmakuista hammastahnaa. Kävimme myös tervehtimässä Friisilän Bichon-tyttöjä ja Snöre sai extra paljon pusuja Kirstiltä, hänen uudelta isoäidiltään! Ensimmäinen päivä meni todella hienosti kotona puuhastellessa, mutta yöllä pääsi itku, kun tuli kova ikävä vanhaa kotia koska hän oli aivan yksin. Tänään puuhastellaan taas vaikka mitä ja opetellaan olemaan hieman yksinkin.

Snöre toivottaa kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

 

Long-awaited little prince is finally here!

It was several years ago when we begun to consider with Max to have a dog in our lives. Finally early this spring the "dog fever" got too severe and we seriously started to look for the right dog for us. The dog breed was supposed to be suitable for appartment building, small enough in size (but however not too small), have a pleasent character, be friendly with both people and other dogs and we didn't what a breed that sheds its fur. Dozens of breeds were explored and all the pros and cons were taken into account. Eventually we became interested in Bedlington terriers and soon we got Monti, Maija's young male Bedlington to our home for one weeks "test drive". We fell in love.

So the decision to get a dog was made. The next step was to collect information about Bedlington terrier breeders. Thanks to Maija's good tips, we found many potential breeders fast and in the end we got in touch with two kennels. Both kennels, one in Finland and the other in Sweden, turned out to be reliable and professional dog breeders. Eventually we ended up with Kennel Jessly, which we contacted at first. We visited Västerås with the whole family (Kirsti, Lasse, Max and myself), when Shevi-mommy's little ones were nearly five weeks old at the time. Kennel Jessly welcomed us with open arms and in the end of our visit Jenny told us that we'll get a male puppy from their litter!

They say that time drags for him who waits. Honestly, I can say that it's true! As we were waiting our new family member to arrive, we got to know different dog books, bought some supplies for the dog to come and modified our home to be more suitable for a dog. This week our waiting was rewarded when we travelled to Sweden again. We left Turku in the wednesday evening and arrived to Stockholm early in the thursday morning. We bought some breakfast from one gas station and after that searched an IKEA department store, of course! We bought a cute soft toy for Snöre from IKEA and we also ate some swedish meatballs with mashed potatos there.

At last we left towards Västerås, Kennel Jessly and tiny Snöre! Reception was the most kind and we got a lot of good advices and tips as becoming dog owners through out the whole stay. Jenny and Roger gave Snöre a blanket that has mommys and sisters smell in it, some food that he has been eating, a bone and all the relevant documents of course. Then it was time to leave Västerås behind and leave again towards the harbor. Trips by car and by ship went really great, Snöre relieved himself only to the papers on the floor and didn't get disturbed by any noise in the ship.

When we arrived to Finland we went to buy a placemat for his food and water bowls and some liver-flavored toothpaste. We also greeted Friisilä's Bichon-girls and Snöre got extra much kisses from Kirsti, his new grandmother! The first day went really well having fun at home, but at night Snöre cried a lot because he misses his old home and was all by himself. Today we are going to do all kinds of stuff and learn to be a bit alone.

Snöre wishes everyone a very nice weekend!